Sillä on tosiaan vanki ja omainen, uusi vuosi, mutta me olemme loppu suoralla. Kaikesta huolimatta edelleen yhdessä.

Siitä että olemme edelleen yhdessä pääsee omainen lempi aiheeseensa, rakastamisen vaikeus, helppous ja syvin olemus.
Osaltaan tähän vaikuttaa tosin myös viime aikaiset tapahtumat työyhteisössä. Mutta yhtä kaikki, pohdinta on paikallaan.

Omainen yritti, yritti kovasti, vaientaa neulomalla päässään kaikuvan kysymyksen, mutta se ei vaan jättänyt rauhaan... Onko meidän tärkeämpi tuntea rakkautta vai tuntea olevamme rakastetut? Onko siis hyvinvoinnillemme tärkeämpää antaa vai ottaa vastaan?

Hmm... Hämmentävää. Äkkiä sitä saattaisi asettaa vastaanottamisen etusijalle, mutta mietitäänpä. Vastaanottajina olemme passiivisessa tilassa, meissä ei silloin tapahdu mitään. Mikään ei liiku mihinkään suuntaan, vesi seisoo. Ja vaikka joku miten rakastamalla kantaisi puhdasta vettä ämpäriimme niin apu on vain hetkellinen. Pilaantunut vetemme pilaa sen puhtaankin. Ja koska veden kantajakin huomaa ettei kannettu vesi paranna tilannetta hän turhautuu ja lakkaa kantamasta.

Kaikki me olemme varmasti joskus olleet myös tilanteessa jossa meillä olisi ämpäri tolkulla rakkautta annettavaksi, mutta se jolle haluaisimme rakkautemme vilvoittavan ja puhdistavan veden suoda ei halua ottaa sitä vastaan. Vastaanottajan vesi seisoo tai hän ammentaa jo omista ämpäreistään jollekin toiselle.
Turhauttavaa, ahdistavaa ja masentavaa, johonkin ne ämpärit on kuitenkin aika ajoin pakko saada tyhjentää. Eli tästä voisi nyt päätellä että meillä on suurempi tarve antaa rakkautta kuin saada sitä. Eikö?

On suorastaan elintärkeää laskea ämpäreistämme vesi pois ettei se ala haista. Vain siten että tyhjennämme ämpärimme voimme saada sinne sitä uutta vettä jaettavaksi, sitä haisevaahan ei halua kukaan.

Mutta koska me emme kukaan ole tässä maailmassa yksin on tämäkin kaksi suuntainen tie. Veden on virrattava, sen on liikuttava minun ämpäreistäni sinun ämpäreihisi, sinun ämpäreistäsi läheisesi ämpäreihin ja niin edelleen. Jos vain vaihdamme ämpäreitä aina keskenämme, vesi seisoo, vain ämpärit vaihtavat omistajaa.

Ja vaikka kukaan toinen ihminen ei haluaisikaan meidän ämpäreitämme täyttää niin ammentamalla ne ei tyhjäksi tule. Meistä ihan jokaiselle on annettu pohjaton ämpäri, uskomaton kyky rakastaa toista ihmistä ja mitä useammalle me omista ämpäreistämme ammennamme sitä vuolaammin puhdasta vettä ämpäreihimme virtaa. Se on ihmisen vapaa valinta haluaako hän vettä ämpäreissään seisottaa vai jakaa sitä ympärilleen.

Ja mitä se rakastaminen sitten on? Me nykyihmiset käsitämme rakastamisen miehen ja naisen välillä tapahtuvaksi aktiviteetiksi. Odotamme että parisuhteissamme tapahtuu veden vaihtoa tasapuolisesti ja koko ajan. Jos se toinen ei sitten hetkellisesti tunne veden vaihtoon kykenevän niin suljemme omat hanamme, kostoksi.
Tähän ainakin omainen on vankinsa tuomion aikana syyllistynyt useaan otteeseen. Eräänä iltana omainen löysi itsensä kiukutellen kyselemästä itseltään että mitä MINÄ tästä nyt saan? Miksi se olen aina MINÄ jonka täytyy, pitää ja tulee uhrautua, tehdä ja toimia?

Miten niin aina? Ja miten niin saan? Sellaista rakkautta ei olekaan että minä siinä mitään saisi. Passiivista rakkautta ei ole.
Rakkaus on aina pyyteetöntä, eikö? Mehän sanomme ja toivomme kuulevamme "Minä rakastan sinua". Emmehän me toivo kuulevamme että "minä rakastan sinua jos sinä..." ?? Emmekä varsinkaan näin sano.

Rakkautta on myös vanhemman ja lapsen välillä. Sitä pidetään aina aitona ja puhtaana, syystä. Kukaan ei oleta vanhemman kertovan lapselleen että rakastaa tätä jos tämä lapsi puolestaan tekee niin ja näin ja vaikka se rasavilli vekara olisi heitellyt banaaneja mummin kattolamppuun me häntä siitä huolimatta rakastamme.

Rakkautta voi olla myös työtovereitten välillä. Mikään ei estä meitä rakastamasta kanssa ihmisiämme. Ämpäri ei tule tyhjäksi, vettä ei tarvitse säästellä.
Tosin työtoveri voisi katsoa karsaan jos joku aamu hyökkäisimme iholle julistaen rakkauttamme. Mutta rakastaa voi niin monella tapaa. Rakastaminen on yhtä kuin olla läsnä toinen toisillemme. Auttaa toinen toistamme. Antaa arjessa pieniä vapaalippuja, luksus hetkiä tai ihan simppelisti joskus jakaa työtoverin tai naapurin taakkaa. Voisitko sinä joskus hoitaa jonkin toverisi työtehtävän silloin kun hän näyttää luhistuvan taakkansa alle? Voisitko joskus kantaa sen valittaja mummon kauppakassin hänelle kotiin tai kysyä mitä hänelle kuuluu? Veisikö se liikaa aikaa sinun elämästäsi? Voisitko antaa ajastasi vartin? Sinulle se on vartti, sille jollekin se saattaa olla hetki joka kantaa hänet läpi monen yksinäisen päivän.
Näin omainen ymmärtää rakkauden, lähimmäisen rakkauden ja muunlaista rakkautta ei ole.

Lopputulos lienee, tukehdumme jos emme saa rakastaa.

Omainen lähtee täysin ämpärein vesi loiskuen kohti uutta vuotta ja toivottaa myös teille kaikille onnellista uutta vuotta ja täysiä ämpäreitä, virtaavia vesiä !!!