Omainen viettää ensimmäistä lauantaita ilman vankia ja toisin päin. Yleensä me ollaan menty lauantaisin lasten kanssa saunaan. Nyt se tuntuisi jotenkin teennäiseltä.
Ihan kuin muka yritettäis olla niinkuin kaikki olisi kuten ennenkin.

Saunan jälkeen katottais telkkaria tai juteltais tai molempia. Nelosen leffa tarjonnasta löytyi Dark Blue, se ainakin kuvaa värinä tämän hetkistä tunne tilaa. Tumman sinistä sydämessä.

Tilastollisesti vain hyvin pieni prosentti parisuhteista kestää vankilassa olon läpi, vielä pienemmässä prosentissa säilyy uskollisuus.
Ei ne ukot siellä vehtaa, mutta naiset löytävät sisäisen kaninsa. Mistäköhän sekin johtuu?
Minun vankini pelkää tätä ehkä eniten. Että minä löydän jonkun toisen, paremman miehen tai että ikävissäni etsin jonkun sänkyämme lämmittämään. Sori vaan haniseni, sängyssä minua lämmittää peitto ja parempaa miestä ei minulle ole.

Ei sillä että vankilat välttämättä edes kovinkaan aktiivisesti tukisi vangin parisuhdetta kun jopa aviopareilta evätään oikeudet perhetapaamisiin.
Onko todellakin tarkoitus pitää suomen vankiloitten asukas luku vakiona kun tahallaan pyritään särkemään siviilissä odottava perhe ja parisuhde rajoittamalla tapaamisia, oikeutta koskettaa ja rakastaa fyysisesti?

Vapautumista siellä valmistellaan, ainakin sivuilla sanotaan niin. Vankeja ohjataan erilaisten vapaaehtoisjärjestöjen syliin.
Jollakin olisi saattanut olla omainenkin jonka syliin vanki olisi voitu tuupata kun on maksanut velkansa yhteiskunnalle.
Omaiset ovat vankilalle taakka, kompastuskivi, ikävä asia, pakollinen paha ja siitä pyritään hienovaraisesti vittuilemalla hankkiutumaan eroon.
Se on ihan se ja se sama mitä potaskaa sitä lukee asioista tiedottavilla netti sivuilla, teoria ei kohtaa käytäntöä.

Ja sitten ne ylpeilee sillä että suomessa ei sentään saa kuolemantuomiota. Miten on henkisen kuoleman kanssa? Kun henkisestä väkivallastakin joutuu vastuuseen. Eikö taaskaan lain pitkä koura ylety viranomaistaholle asti?

Mitä kummallista siellä muurien takana oikein tapahtuu kun on kaikki niin salaista? Piilotetaanko kiinalaiset kidutusvälineet vain siksi aikaa kun omaiset saavat vankejaan tuijotella pleksin läpi?
Keneltä se olisi pois jos voisi pitää kädestä kiinni? Vai siinä vartijoitten valvovien silmien allako se omainen kaivaisi kiellettyjä aineita peräsuolestaan ja vaivihkaa sujauttaisi vangille?
Minä yksinkertainen, hieman tyhmän sorttinen omainen en tätä ymmärrä.
Sylilapsi tarvitsee läheisyyttä, vanhus voi paremmin laitoksessa kun joskus kosketetaan, mutta vangit ei. Vanki on kovanaama jätkä ja sellaisena se aiotaan pitää, piste ja huutomerkki. Papukaija merkkiä en anna koska minusta tällä säännöllä voisi pyyhkiä laatijansa takapuolen!!!

Mukavaa lauantai iltaa !!