Tässä sitä taas ollaan... Kello käy jo seuraavaa vuorokautta, mutta ajatus ei jätä omaista rauhaan. Miksi vangilta katoaa ihmisarvo kun hän astuu portista sisään? 

Vanki oli kuin olikin saanut lääkkeensä eilen. Kärsittyään viikon sivuoireista jotka johtuivat lääkityksen äkillisestä lopettamisesta = Kun lääke loppui eikä sitä asianmukaisesti tilattu taloon lisää ennen kuin omainen ja TYKSin lääkäri puuttuivat peliin.
TYKSin lääkäri kirjoitti todistuksen jonka mukaan vangin on välttämätöntä saada juuri tämä lääke. Nyt se todistus on kadoksissa. Vanki on kolmesti pyytänyt kirjallisesti tätä paperia takaisin, saamatta sitä ainakaan vielä.

Omainen soitteli vankeinhoitolaitoksen terveydenhuoltoyksikön terveydenhuollon tarkastajalle ja viesti oli yksiselitteinen, ihmisellä on oikeus riittävään terveydenhuoltoon riippumatta siitä onko hän sisällä systeemissä vai siviilissä. Tarkastaja oli ystävällinen, keskustelu asiallinen ja informatiivinen.
Itseasiassa terveydenhuoltoyksikön ihmiset ovat kokoajan olleet ystävällisiä ja ammattitaitoisia, se on tämä ruohonjuuri taso kun tökkii. Ja ruohonjuuritasona omainen käsittää nyt tämän lääketieteen ammattilaiseksi itseään kutsuvan sekä sairaanhoitajan joka ei osannut kohdata huolestunutta ja vihaista omaista vaikka omaisella oli selvästikin ja kiistatta syy huoleensa ja vihaisuuteensa.

Onko meillä vankiloissamme todella näin ammattitaidotonta porukkaa huolehtimassa vankiemme terveydestä? 

Näihinkö meidän omaisten pitäisi osata luottaa kun he hoitavat läheisiämme miten sattuu, jos hoitavat ja jos hoitavat niin senkin vasemmalla kädellä, puoli huolimattomasti ????

Jos saramäessä hoito tosiaan on parasta mitä suomessa on vankilassa mahdollista saada niin paljonko jää vankien sairauksia kokonaan hoitamatta? 

Omainen könyää peiton alle, aivot kaipaavat lepoa. Huomenna omainen viettää aikansa lomakkeitten parissa... Lääninhallitus, here we come !!!