Marian kommentit saivat omaisen päässä aikaan kummallisen sarjan sykäyksiä... Ajatuksiksi noita kai kutsuttaisiin normaali elämässä, mutta kuten olemme todenneet ajatukset ovat pahasta.

Miten olemmekaan vankini kanssa etuoikeutetussa asemassa kun vankini "saa" kärsiä rangaistustaan omalla paikkakunnallamme, omassa vankilassa. Sitä elämänsä aikana tottuu omaan terveysasemaan, mutta että oma vankilakin... Ah mitä arjen luksusta.

Miten pääsee vankiaan tapaamaan hän jolla ei ole autoa ja vankilaan on matkaa satoja kilometrejä? Ja omainen täällä ruikuttaa kun ei ole autoa... Ehkä se taksi sittenkin on ihan hyvä vaihtoehto ja omainen sulkee suunsa tästä aiheesta, ymph.

Vanki epäili tänään ettei saramäkeen ehkä saisi tuoda villasukkia. Nyt sillä kyllä viiraa lantussa. Mitenkä niin ei saisi tuoda villasukkia... Ei kai nyt sentään ne vaikeuta tunnistamista, niihin ei voi kätkeä mitään, niissä ei ole vuorta, saumoja... Niihin ei voi imeyttää mitään sen enempää kuin kalsareihinkaan jotka omainen vangille kiikutti.
Ne ovat villasukat... Ehkä omainen neuloo sinne viilan mukaan, sellaisen ohuen kumisen joka täyden kuun aikaan jäykistyy ja kun kello lyö 00:00 se on valmiina tosi toimiin?
Ei, vanki alkaa kadottaa kosketuksensa todellisuuteen...

Tämä vaate kysymys onkin varsin vinkeä. Talvi tulee meidän leveysasteilla yhtä varmasti kuin yö seuraa päivää. Talo tarjoaa vangeille lenkkareita. Mutta entäs sitten takki? Kun kerran siviilistä ei saa mitään vuorellista viedä niin mitä sitten? Talon takit eivät pahemmin lämmitä kun tunninkin ulkoilee.
Omaisen pitää ottaa luuri kauniiseen käteensä ja soittaa, kysyä. Tuntuu kummalliselta ajatukselta että vankeja palellutettaisiin tunti pihalla liian vähissä vaatteissa, siitäkös se terveysalan ammattilainen pillastuisi. Lisää sairaita !!!
Ei, ei kukaan varmaan tätä manalan portinvartijaa uskalla sillä tavoin uhmata.

Yksi mielenkiintoinen aihe josta omaisen on jo tovin pitänyt kirjoittaa on käytäntöjen eroavaisuudet vankiloitten välillä.
Yksi hyvin valitettava eroavaisuus ovat perhetapaamiset. Joissakin vankiloissa on mahdollista saada perhetapaaminen jaettua kahteen kertaan kuussa, varsinkin perheellisten kohdalla. Toisella kerralla sitten olisi vain omainen ja vanki ja toisella lapsetkin mukana. Saramäessä tämä ei ole mahdollista. Tai no olisi varmasti, mutta kun se kuulemma ylityöllistää jo valmiiksi ylityöllistetyt vartijat.
Kun perhetapaaminen kuitenkin on 5 tuntia (mihin helvettiin hävisi puoli tuntia???) niin se olisi järjellä ajateltuna mahdollista jakaa kahtia, 2,5 tuntia/tapaaminen.
Hauska asia on myös tuo puoli tuntisen katoaminen. Ensimmäinen PT kesti 5,5 tuntia, seuraavat ovat olleet 5 tunnin mittaisia. Vankila on nyt omaiselle tunnin velkaa... JA selityksen! Tuo puoli tuntia on meille ikuisuus, siinä ehtii olla lähellä ja puhua ja vaikka harrastaa sitä likaista ja iljettävää aikuisten välistä kanssa käymistä mitä omaiset tulevat vangeilleen tarjoamaan.

Eroavaisuuksia on toki muitakin alkaen ihan normaaleista (milloin ne tilanteen alkoivat tuntua normaaleilta ja onko tähän tunteeseen lääkitystä?) pleksitapaamisista.
Siinä missä joissakin vankiloissa saa valita lauantain tai sunnuntain tai vaikka molemmat sekä kellon ajankin suhteen toiveita esittää niin saramäessä kerrotaan talon puolesta että kumpana päivänä ja mihin aikaa ja se asia ei sitten siitä muutu ellei vanki vaihda osastoa tms.

Jos sarajevolle on annettava plussaakin niin se on ehdottomasti se että sieltä saa soittaa, usein. Tosin joku perverssi sika mielellään kuuntelee toisten yksityisyyksiä, mutta väliäkö hällä? Ehkä se kuuntelija sillä tavoin saa jonkin asteisen työsuhde edun.
Kun ei voi saada työsuhde audia niin saapahan työsuhde elämän.
Nyt ei ole parin viime puhelun aikana kaikunut niin kovasti, ehkä perverssi sika on vuorostaan kesälomalla?

Nyt varmaan joku joka tuli aamulla valinneeksi liian kireät kalsarit ajattelee että ne vartijat siellä niitä uhreja ovat ja heillä se vasta vaikeaa on kun on tuollainen työpaikka, mutta vetäkööt käteensä, ehkä ne kalsaritkin siitä lakkaavat sitten kiristämästä. 
Vartijoista kukaan ei pidä ja se sitten taas johtuu hyvin pitkälle heidän omasta käytöksestään. Jos kaupan kassa käyttäytyisi yhtä ynseästi niin kauppa menettäisi asiakkaansa, ehkä sillä käytöksellä tähdätäänkin juuri tähän?

Blaah... Omainen palaa villasukkansa pariin nauttimaan unettomuudestaan...