PERHETAPAAMINEN, HUOMENNA !!! Iloitkaa, tanssikaa ja laulakaa kanssani :) !!!

Odotukset on korkealla, huomenna vihdoin saa omainen koskettaa vankiaan ja tuntea vankinsa kosketuksen. Rakkaus tuntuu iholla ja saa sydämen laulamaan. Kaipaus hellittää hetkeksi, mahtaa se rutistaa sydämen kasaan kun joutuu sieltä lähtemään...

Mutta turha näitä surra etukäteen. Nyt on lupa iloita näistä tunneista jotka meille annetaan. Lupa iloita toisen ihon tuoksusta, rakkaan ihmisen kosketuksesta jonka iho muistaa taas pitkään.

Kosketukset ja hyväilyt ovat vahvan keskinäisen siteen perusta. Ne ovat avioliitolle elintärkeät. Ilman niitä kylmyys hiipii suhteeseen varkain, hiljaa kuin vetoisesta ikkunasta tai oven välistä. Nyt niiden puute on ollut läsnä koko ajan.
Vangin ja omaisen side on kuitenkin ollut vahva, rakkaus on riittänyt. Mutta miten tätä onkaan odotettu! Arjessa ei ehkä samalla tavoin pelkkä rakkaus olisikaan riittänyt, nyt ollaan menty eteenpäin tietäen että tilaisuus tulee, tietäen että seuraava tilaisuus päästä lähelle ja koskettaa on ihan nurkan takana.
Tämä kaikki sai omaisen pohtimaan niitä suhteita joissa hellyys on hukkunut johonkin arjen oravan pyörään. Miten ne suhteet elävät? Synnyttäkö se uskottomuutta kun kylmyys hiljalleen hiipii sydämeen? Hajottaako avioliittoja niinkin yksinkertainen asia kuin koskettamisen puuttuminen?

Niin tai näin, muistammehan kaikki huolehtia siitä ettei hellyyden puute saa rakkauttamme kuihtumaan?

Jänskättää :) !!!