Tänään jäin miettimään sääntöjä. Tämä ei nyt varsinaisesti liity vankilaan millään tavalla vaan on lähinnä tällaista yleistä pohdintaa.

Säännöt on tehty noudattamista varten, vaikka ne olisivat miten typeriä tahansa. Niitä ihmisen on kuitenkin noudatettava, ne ovat aina ihmistä rajoittavia vai ovatko? Ja voiko niitä kiertää?

Jos tien poskessa seisoo merkki joka kertoo että tässä ajetaan 60 kilometriä tunnissa niin se tarkoittaa tasan sitä. Se ei tarkoita että yleisesti 60 kilsaa tunnissa, mutta jos on kiire tai muuten vaan tänään kaasu jalkaa painaa niin sitte voi vetää 80 kilsaa tunnissakin. Motarilla kesärajoitus 120 km/tunnissa ei siten ole 160km/h vai mitä?

Kukaan ei silti katso kieroon kaveria joka kertoo tuota sääntöä vastaan rikkoneensa. Ensimmäiset ajatukset lienevät että kylläpä jätkän auto kulkee, onneksi ei missään ollut poliisia ja uskaltaapa se ajaa kovaa. Kenenkään mieleen tuskin tulee että seuraavalla kerralla siinä saattaa olla jonkun henki kyseessä.
Eipä sillä, ei ole tätä omainenkaan juurikaan ajatellut porhaltaessaan välillä reipastakin ylinopeutta milloin mistäkin järjen köyhästä syystä.
Kukaan ei ole katsonut kieroon, ei yhden yhtä kertaa. Tai tuominnut. Ei, tätä sääntöä saa rikkoa miten törkeästi tahansa.
Ehkä ensi kerralla tulee pohdittua tai sitten ei. Ihminen on juustopää ja kaahaa niin kauan kun mitään ei satu.

Itseasiassa kaikkia sääntöjä saa rikkoa jos se edistää omaa asiaa jollakin tavalla. Omainenkin rikkoo ja kiertää sääntöjä mikäli se edesauttaa omaa asiaa tai läheistensä asioita, vailla minkäänlaisia omantunnon tuskia.
Omainen tuijottaa härskisti omaansa tai läheisensä napaa ja menee sieltä missä aita on matalin jos se edistää omaa tai läheisen hyvinvointia.

Missä kohtaa me sitten alamme orjallisesti noudattamaan sääntöjä?

Silloin kun emme halua tehdä jotain syystä jota emme halua sanoa. Ja kun oletamme olevamme siinä asemassa että voimme alkaa sääntöihin vetoamalla tuomitsemaan kanssa eläjiämme. Silloin me menemme sen taakse piiloon että asia on vastoin sääntöjä. Kun vankila avaa kirjeen tai kuuntelee puhelun siitä mitenkään ilmoittamatta omainen mesoaa säännöistä, muistamatta lainkaan että viime tapaamiseen tuli hurautettua 130km/h kun ilmakin oli niin kaunis ja radiosta tuli hyvää musaa...

Tosin tuossa tapauksessa omainen toimi vastoin lakia eikä sillä asialla ole mitään tekemistä sääntöjen kiertämisen kanssa. Tästä voisimme päätellä että sääntöjä ei saa kiertää tai jättää noudattamatta, mutta lakia saa rikkoa ja se on hyväksyttävää?
Ah miten ihanan tekopyhää =D !! Tässä voisi melkein katsoa peiliin ja olla pitämättä näkemästään.

Ovatko sitten kaikki säännöt rajoittavia vai avaavatko ne myös mahdollisuuksia?

Se sitten taas riippuu siitä kenen kantilta niitä asioita katsotaan. Toisen mahdollisuus on toiselle rajoite. Nopeusrajoitus antaa mahdollisuuden ajaa tätä tietä 60km/h:ssa. Sille joka on lähtenyt riittävän ajoissa matkaan se on mahdollisuus laskea matkaan kuluva aika ja päästä turvallisesti päämääräänsä.
Sille joka on lähtenyt viime tipassa ja vielä joutunut palaamaan kotin hakemaan lompakkoa se on rajoite. Ja sitten alkaa soveltaminen ja selittely.

Kylmä fakta lienee se että sääntöjä ei orjallisesti noudata kukaan. Ei yhden yksi ihminen ole sillä saralla pyhimys. Yksikään taho ei orjallisesti kulje ohjekirjan mukaan.
Ei vankila, ei sosiaalitoimi eikä ihminen, riippumatta siitä mikä on yhteiskunnallinen asema, aate tai vakaumus. Tämän todistaa jo se että lehtien lööpit kertovat kansanedustajan kurvailleen ympäri päissään piittamatta juurikaan laista ja asetuksista, välittämättä pohtia sen syvemmin kenenkään muun hyvinvointia kuin omaansa. Mikä tekisi meistä tavan tallaajista sen erikoisempia?

Tänään tällaista, huomenna jotain muuta =) .