Kun aikuiset sujahvat sukkana vankila maailmaan niin siinä unohtuu lapset.
Ja lasten oikeudet. Tämä särkee omaisen sydämen. Katsoa päivästä toiseen lastensa tuskaa tietäen että helpotusta ei ole tulossa.

Nyt joku ilkeä tietysti tulee sanomaan että isin vika ja äiti on tyhmä kun sellaisen miehen kanssa on, hankkisi paremman. Mutta asia ei ole aina niin yksiselitteinen.
Missä on kirjoitettu että vanki ei voi rakastaa lapsiaan? Missä lukee että lapset eivät kaipaa vankilassa olevaa isää?
Paljon on tutkittu ja tiedetään jo nyt kun eletään vuotta 2009, että miten lapset reagoivat vanhempiensa eroon. Tiedetään millainen on lapsen tuska.
Luotettavaa tutkimustietoa siitä miten lapsi kokee toisen tai joissakin harvoissa tapauksissa molempien vanhempiensa vankilassa olon ei ole olemassa.

Arjessa lapsi kohtaa pahimmillaan kavereittensa ivan ja pilkan. Kotiin jäävän vanhemman huolen ja surun. Lapsi joutuu salailemaan, piilottamaan ja häpeämään ihan siinä missä aikuinenkin ihminen.
Ero tilanteissa korostetaan sitä miten lapsen mieli on siitä kummallinen että se alkaa jossain kohtaa etsiä vikaa itsestään. Miksi isi lähti? Miksi äiti ei halunnutkaan elää meidän perheessä? Mitä minä tein ettei vanhempani minua rakastanutkaan?
Vaikka sitä miten selittäisi, se toinen vanhempi on arjesta silti poissa!

Jälleen voidaan sanoa ettei se ole vankilan vika, se ei ole yhteiskunnan vika vaan se on sen kamalan vangin vika!

Totta tavallaan tämäkin. Vangilta katoaa oikeus inhimillisyyteen. Olisihan sen aikuisen ihmisen pitänyt ymmärtää. Niinhän sen oli, mutta kun oikeassa elämässä se ei aina mene näin. Me inhimilliset ihmiset teemme joskus asioita joita emme ajattele ihan loppuun asti, joka kantilta. Toimimme hetken mielijohteesta, äkkipikaistuksissamme teemme virheen ja kalleimman hinnan siitä maksavat he joilla vielä pitäisi olla oikeus viattomuuteen, satuihin ja molempiin vanhempiinsa.

Onnekkaita ovat he jotka jäävät kotiin sen toisen vanhemman kanssa. Äiti tai isä osaa ehkä selittää heille miksi meitä kohtasi tällainen tilanne.
Omainen ja vanki kertoivat lapsilleen että vanki teki väärin ja siitä joutuu aikuisten maailmassa vankilaan. Ihan samalla tavalla kun koulussa saa jälki istuntoa.
Aikuisten maailmassa rangaistukset vaan ovat pidempiä, suurempia ja karumpia.
Yritettiin löytää heille tarinasta opetus. Ei se silti sitä sano että se lapsille yhtään sen helpompaa olisi, ikävä kalvaa sitä pientäkin sydäntä.

Omainen sai vangiltaan eilen kirjeen. Kyllä siinä tuli itku kun sai huomata mitä se vanki käy siellä läpi. Vanki käy läpi tekojaan. Tekojaan uhria kohtaan. Siksi hän sinne vankilaan joutuikin ja sitä läpi pitää käydäkin.
Vanki käy läpi myös perhettään kohtaan tekemäänsä pahaa. Kyllä hän ymmärtää.
Kaikkien eilisten ilkeitten keskustelupalstan viestien jälkeen omaiselle tuli itku.
Vanki rakastaa perhettään ja katuu tekojaan. Omainen ja lapset rakastavat vankia valtavasti!

Vanki saa anoa jo ensi kuun puolessa välissä perhetapaamista. Ja mikäli vangille sellainen myönnetään saa omainen ja lapset nauttia vankinsa seurasta, läheisyydestä 5,5 tuntia. Voi sitä juhlaa! Minä luulin ajan olevan paljon lyhyempi.
5,5 tuntia, siinähän ehtii ihan oikeasti jutella ja pitää kädestä. Sitä odotellessa.... :) !