Tänään oli olo kuin olisi pudonnut kaninkuoppaan ja tupsahtanut keskelle kummallisia tee kutsuja.

Aamu alkoi aamukahvin jälkeisellä retkellä saramäkeen, niinkuin sunnuntailla on tapana tehdä. Kaikki sujui normaaliin tapaan. Pysähdyin portillem nousin ylös ja painoin porttipuhelimen nappulaa... Ystävällinen naisääni toivotti hyvää huomenta ja ohjasi yhtä ystävällisesti ajamaan oikean puoleiselle parkki alueelle.

Hieman hämilläni sinne sitten ajelin odottamaan että kutsutaan sisään. Ja näin tehtiin.
Musta karvainen työntekijä oli kovasti kasvanut sitten viime näkemän. Viimeksi oli ihan pennun tuoksuinenkin vielä, nyt vastassa oli iloinen teini :) !
Paperit vastaanottava mies tervehti, tavarat vastaanottava mies tervehti ja kertoi ystävällisesti että tapaamisen jälkeen omaista odottaisi sitten tavaraa kotiin vietäväksi.

Pöllähtäneenä vein tavarat kaappiin ja lukitsin sen, jatkoin metallinpaljastimelle jossa odotti naisvartija. Laskin avaimen pöydälle ja käännyin ottaakseni sen, mutta se ei ollutkaan siinä enää!! Naisvartija oli ottanut sen siitä käteensä antaakseen sen minulle. Seuraavana vuorossa oli miesvartija joka avasi omaiselle oven odotushuoneeseen.

Tapaaminen meni kaikinpuolin mukavasti. Omaista odotti hyvällä tuulella olevan vanki.

Lähtiessä menin noutamaan tavaroita. Ystävällinen nuori vartija pyysi hyvin kohteliaasti teitellen allekirjoituksen ja toinen nouti ystävällisesti tilinumero lapun kun pyysin.

LOISTAVAA TOIMINTAA !!! Kerrankin oli mukava käydä, henkilökunta oli erittäin ystävällistä ja kohteliasta. Hyvillä mielin voi tästä sunnuntaista antaa ruusut niitten ainaisten risujen sijaan :D !!!

KIITOS !!!

Piti vielä lisäämäni että ehkä sittenkin on mahdollisuus saada perhetapaaminen vaikka loma oikeus olisi alkanut jos lomaa ei myönnetäkään, JEE :D !!!
Täytyy varpaat pystyssä toivoa ja rystyset valkoisina rukoilla että olisimme olleet väärässä, kerrankin olisi mahtavaa olla väärässä.
Ne tapaamiset ovat meille kultaakin kalliimmat, niinkuin ne on ihan jokaiselle jolla vanki on muurien sisällä ja jokaiselle vangille jolla joku on ja odottaa... Se ei ole kovin monta vankia se :(.

Enää 9 yötä perhetapaamiseen... Tähän mahtuu väliin vielä yksi sunnuntai. Ensi sunnuntaina on poika tulossa mukaan, pitkästä aikaa. Se on niin sääli ettei saa molemmat lapset yhtä aikaa tulla. Pojan mukaan pääsy on aina siitä kiinni haluaako joku ottaa tytön hoitoon muutamaksi tunniksi alkaen kello 9:00 sunnuntai aamuna... Vapaaehtoisia ei ole ollut jonoksi asti, heh :) !!!