Omainen nojasi tuuleen ja lensi rähmälleen. Tämä juttu oli vaan katsottava, mitä se opettaa ja miten se päättyy. Mikä muuttuu matkalla... Ei mikään. Ei, mikään ei muuttunut.
Paljon se opetti, viimeistä lukua ei ole vielä kirjoitettu. Olkoon tämä sen ensimmäinen kappale.

Vapautumisen päivä on lähellä, niin lähellä. Enää on jäljellä kaksi kokonaista kuukautta ja rippeet marraskuusta, toiset helmikuusta ja tämä kivinen tie on kuljettu loppuun. Siitä alkaa uusi elämä, vaan mitä se pitää sisällään jää nähtäväksi.

Vanki on löytänyt vankilastaan ihmisen, ihmisen jonka puolella seisoo vaikkei mitään varsinaista syytä olekaan. Ihmisen jolta saa enemmän kuin omaiseltaan.
Paljon tähän panostettiin vaan joskus se ei riitä. Jälkeenpäin voimme vaan todeta että kaikkemme annoimme, se ei tällä tai sillä kertaa riittänyt.

Vangille pidetään kerran viikossa keskusteluhetkiä. Näitä pitää nuori nainen, opiskelija vielä. Kukaan ei siis voi vaatia minkäänlaista ammattietiikkaa. Jollakin tapaa nämä tuokiot ovat tunnetasolla vieraannuttaneet vangin omaisestaan. Nyt omaisen tulee vaan seurata esimerkkiä ja etsiä elämälleen uutta suuntaa.
Ainoa mikä on varmaa on että tähän ei voi jäädä. Ei voi jäädä paikalleen.

On hienoa että vankila järjestää tämän suuntaista kuntoutusta vangeille. Tämän tarkoituksena on työstää mahdollisia vaikeita asioita liittyen tulevaan siviilielämään. Ideana lienee että kun ne on kohdattu etukäteen niin ne ei sitten kun on tosi kyseessä tunnu enää niin vaikeilta. Niinpä, kukas käsittelisi omaisen kanssa näitä asioita, kuka ennakoisi tulevaa?

Pienehkö seurakuntalehti toivoi omaiselta haastattelua, sen löytää nyt täältä:

http://rakenneuudistus.jklmaasrk.fi/mp/db/file_library/x/IMG/32408/file/18.2009.pdf

Linkki avaa pdf tiedoston ja sitä vierittämällä pääsee itse jutun lukemaan.

Kuten jutussakin sanotaan, koko perhe pelkää ja odottaa tulevaa. Kukin tavallaan, katsoen kantiltaan.
Tämä viedään nyt jokatapauksessa loppuun, kuten luvattua. Mitä sitten tapahtuu, jos rakkaus ei kannakaan? Jos se ei puhallakaan tuulta avioliiton siipien alle? Jos siellä puhaltavatkin uudet tuulet? 

Omainen on vankinsa elämässä täydellisen ulkopuolinen.