Tämä on kuin tervan juontia, tosin minä pidän tervasta... Niin se vanki sitten pääsi yhdeltä osastolta eteen päin ja seuraavat 7 kuukautta sitten olisi se koppi hänen kotinsa. Huolestuttavaa miten nopeasti ihminen laitostuu. Puhuu kopistaan kotinaan...
Ehkä se sitten tuntuu siltä, mene ja tiedä.

Omaisen kesäkuu alkoi pihahommilla ja jatkuu... Niin, mene ja tiedä.

Seuraavan sunnuntain tapaamisesta tietää luoja yksin, onko sitä vaiko eikö ole. Jotenkin maistuisi tähän väliin yksi vapaakin sunnuntai. Tiedättekö, silleen jos syöt hernekeittoa monta viikkoa ja sitten saat yhtäkkiä grillimakkaran niin se makkara on taivaallinen? Vaikka siitä hernekeitosta pitääkin..

Huolestuttavaa on myös se että vaki on löytänyt vankilasta kaverin... Tiedä sitten mitä uutta ja mukavaa tällainen kaveeraaminen tuo mukanaan. Tämä kaveri on hyvä tyyppi, omaisesta on yhtäkkiä tullut henkilökohtainen avustaja joka tekee sen kaiken mikä oikeassa elämässä kuuluisi vangille + hiukan päälle.
Kamalan kätevää vangille, sihteeri ja huora yhdessä kompaktissa paketissa.

Omaiselle ehkä hieman hämmentävä tilanne, suututtaa ja loukkaa moinen käytös. Niinkuin tuo koskaan vastaavassa tilanteessa muka tekisi samoin...

Alle 20 päivää perhetapaamiseen. Kyseli vanki että odottaako omainen sitä. Kyllä ja ei.
Mitä sitä odottamaan, tulee se sieltä sitten odottamattakin.
Tiesi kertoa koska loma-oikeus alkaa. Osaisikohan jossain kohtaa kertoa koska ne omaisen oikeudet alkaa ja velvollisuudet loppuu, mene ja tiedä.

Tässä kohtaa elämää on seinä. Et pysty sitä kiertämään, et pääse yli ja ovea ei ole. Pääsisiköhän siitä läpi?

Mene ja tiedä.