Tämä juna se puuskuttaa eteenpäin, vaivalloisesti ja varmasti. Pieni pelko perävaunussa kuitenkin että ehkä se jossain kohtaa kolisten hajoaa raiteille. Pitää vain uskoa että se jaksaa asemalle saakka, missä se sitten ikinä lieneekin.

Väli-asemia riittää. Yksi oli tuo perhetapaamisten saaminen. Ilon ja riemun aihe, mutta kuten usein on niin tämäkin lysti jäänee lyhyeksi. Lyhyestä virsi kaunis ja kauniimpaa tuskin löytyy. Laskeskelin hiljaa itsekseni että ehdimme saada (jos siis saamme) 5 perhetapaamista ennenkuin loppuvat.

Ja miksi ne loppuvat? Koska vangilla alkaa loma-oikeus. Lokakuussa. Ou jee! Vai pitäisikö sanoa ou fuck?
Perhetapaamisia ei kuulemma sitten ole enää mahdollista saada koska sellaiset hommat voi hoitaa lomillakin. Sellaiset hommat? Ai ne synkeetä ja karmeeta pornoa sisällään pitävät orgiat joita perhetapaamisissa harrastamme?

Ja lomat... Väitti vankini että ei tuosta talosta niin vaan lomille lähdetä. Onkohan näin?
Lomia on mahdollista kuuleman mukaan saada 3 päivää 2 kuukauden aikana. Niin siis teoriassa mahdollista. Teoriassa kaikki on mahdollista, mutta miten mahtaa käydä ???
Jännitys tiivistyy siis jälleen lokakuussa huippuunsa. Lokakuun ajan jännitämme miten käy loma-anomuksen... Ja jos se on myönteinen niin miten asia sitten käytännössä hoidetaan? Saammeko ihan tykönämme lomailla ja tavata vai ulkoilutammeko smurffi ryhmää samalla?

Sunnuntain tapaaminen oli... Noh, sunnuntain tapaaminen. Osa vartijoista on alkanut näyttää ihan ihmisiltä. Osa jopa tervehtii. Positiivista edistymistä havaittavissa.
Mutta aina mahtuu mukaan yksi joka kokee alentavaksi vastata tyhmän sorttiselle omaiselle. Tai sitten sitä pitäisi ymmärtää eri tasoisista murahduksista.
Sen verran pitkään on omainen elänyt kera karvaisten ystävien että heidän murahteluistaan osaa jo jotain päätelläkin, mutta että sitten vielä vartijan... Ei ole ollut aikaa oppia tätä kieltä ymmärtämään.

Nämä nyt jälleen lienevät niitä asioita joille ei pidä panna liikaa painoarvoa, murahdelkoot.

Parisuhdetta on niin kamalan hankala pitää yllä 40 minuuttia viikossa. Varsinkin kun vankila on pikkuhiljaa muuttanut toisen ihan vieraaksi imbesilliksi.
Kasvot ovat kyllä samat, mutta sen pään sisällä asuu 13 vuotias ääliö. Jos se ei ole tuskaisen ahdistunut niin se on ylenmääräisen innostunut typeristä asioista... Yhtenä päivänä lemmenkipeä teini ja seuraavana "jätkien" kanssa hengaileva murkku jota ei tuontaivaallista kiinnosta ajatella asioita toisen kantilta...

Omainen taitaa palata pihalle kukkastensa pariin, nekin puhuvat selkeämpää kieltä kuin mikään mikä tuohon vankilaan liittyy, mukaan lukien se järvisimpukka joka näyttää ihan samalta kuin se tyyppi joka myös sanoi tahdon... Tosin sille on lobotomia taidettu tehdä sittemmin...