Teille toivotan hyvää huomenta, minun huomeneni on huono huonosti nukutun yön jäljiltä. Herätys kello herätti kuolleista aivan liian aikaisin.
Yöllä ei uni tullut millään.

Siinä valveilla maatessa tuli muisteltua menneitä, huolestuttua tulevista ja kirottua nykyhetkeä. Välillä kuului kun naapuri kävi veskissä, mikäköhän sitäkin valvotti.

Omainen muistaa sen päivän kuin eilisen ja sitä seuranneet päivät. Miettien että miksi sitä aina täytyy tunkea nokkansa joka paikkaan, miksei koskaan voi olla turvassa siinä satamassa jossa myrsky ei tule ja pyyhkäise yli vieden mukanaan kaikki ne laatikot joissa lukee päällä "viattomat tunteet" ?

"Piirrä mulle tähtikartta taivaan
Niin löydän läpi tämän varjojen maan"

Lauloi Anne Mattila. Toisessa laulussa lauletaan siitä miten meitä ei voi erota kuolema, eikä virkavaltakaan. Mistä omainen löytäisi sen tähtikartan? Onko opastusta pois varjoista, takaisin valoon?

"Joskus kun muisto susta painaa liikaa
Ja elämä on taakka harteilla
Niin katson ikkunasta yöhön hiljaa
Pysyttelen valveilla"

Ja niinkuin tämä ei olisi luonnostaankin raskasta niin elämästä tehdään viranomaisten taholta raskas taakka. Ihan jokapäiväisestä elämästä. Harteilla painaa huoli tulevaisuudesta, jos omainen ei löydä rahoja vuokran maksuun niin missä perhe sitten asuu? Sosiaalitoimi sanoi painavan sanan, toimeentulotukea 2,72€.
Asumistukea ei voida tarkastaa, tuomio vangilla liian lyhyt. Onhan se pitkä, mutta kun ei tarvitse siitä istua kuin puolet. Perhettäkö siitä pitää rankaista?
Onko se niin että me täällä siviilissä on kärsittävä oma tuomiomme, maksettava kallis hinta siitä että yksi perheestä teki väärin? Ja miksi se on näin? Miksi?

Kyllä omainen vaihtaisi osia sen tympeän sossutantan kanssa mielellään, viikoksikin.
Mutta sossutantta on ollut viisas. Hän on valinnut kumppaninsa viisaasti tai ollut valitsematta ja sen tähden ei ole tällaiseen tilanteeseen joutunut.
Samoin kelan täti ja he jotka päättävät että omaisen tuomio on kantaa sydämessään huolta huomisesta leivästä, vangin mielenterveydestä, avioliittonsa moninaisista kriiseistä, lasten koulunkäynnistä ja kaiken tämän vaikutuksesta heihin.

Jäikö omainen sen oikeudekäynnin ulkopuolelle jossa tämä päätettiin?
Eikö omaisella ollutkaan oikeutta puolustusasianajajaan? Syyllinen eikä mahdollisuutta toisin todistaa.

"mä pyydän ennenkuin myöhäistä on
lennä lintu pieni kädeltäni lennä"

Tänään omainen on väsynyt, vihainen ja synkkä.
Ei saa olla väsynyt ja synkkä, pitää olla vahva vaimo ja äiti. Ei saa olla vihainen, pitää piilottaa sellaiset tunteet ja kääntää maailmalle ne kasvot joista tunteita ei voi tulkita.
Omaisen kaapissa ei ole sellaista naamaria joka tämän tuskan piilottaisi. 
Ja miksi pitäisikään?

"Älä lintu luota käteen lämpöiseen
hetkeksi saat suojaa pakkaseen
älä siihen pesää tee
se kohta kylmenee
ja jättää sinut yksin sateeseen"

Päivän puuhat odottaa, kiitos seurasta...