Viikonloppu lähenee aikaa jolloin voimme todeta sen olevan jälleen ohi ja yhden viikon takana päin. Perhetapaaminen oli ja meni tältä kuulta, oli mahtava kuten edeltäjänsäkin.

Viime viikon sunnuntaina omainen vei vangilleen kirjeen. Unohti postittaa perjantaina.
Nyt se kirje on hukassa. Hävinnyt. Etsitty, ei löydetty.
Tänään omainen sitten tämän kirjeen perään kyseli siitä mihin oli sen jättänyt. Ei ollut enää heidän ongelmansa vaan sen joka vastaa postin tarkastamisesta.
Tämä kirje jonka kuorta ei ollut suljettu meni tarkastettavaksi.

Syystä että meidän, minun lähettämäni posti luetaan kaikki. Meidän posti käy läpi tarkemman tarkastelun. Tällainenkin asia kävi ilmi tällä viikolla.
Lain vaatimia ilmoituksia asiasta ei ole tullut. Ei yhden yhtä kertaa ole kerrottu että on luettu saati että miksi ne luetaan. Luetaan kun luetaan.

Omaisen on mahdoton todistaa että posti luetaan vaikka info onkin tullut talon sisältä. Sanottiin että postini jotka vangilleni lähetän menevät läpi tarkemman tarkastelun.
Eli kirjeen sisältö on ratkaiseva asia. Uhkaanko minä, omainen, tunteillani vankilan turvallisuutta?

Omainen on hyvin yksinäinen. Kehenkään ei oikeastaan voi täysin luottaa.
Kaikki asiat kävelevät vastaan, ennemmin tai myöhemmin.

Vankiinsa voi. Hän on omaisen tuki ja turva, satama jossa saa levähtää 5 tuntia/kk jotta jaksaa tämän maailman paineet, ihmisten raadollisuuden, vankilan ja yhteiskunnan aiheuttaman harmin ja sen että lait ja asetukset eivät koske kuin meitä jotka olemme ajautuneet väärälle puolelle pöytää.
Miksi omainen kunnioittaisi niitä? Miksi omainen toimisi sääntöjen mukaan kun ei niiden laatija eikä vartijakaan tee niin? Miksi omainen olisi kiltti, ystävällinen ja ymmärtäväinen kun ympäröivä maailma pyrkii syömään omaisen kulhosta panematta siihen mitään tilalle?

Sisimpänsä paljastaminen on kuin laittaisi haulikon psykopaatin käteen ja lähettäisi hauskan pitoon.

Hyvää yötä hullu maailma !!!