Pieni tyttö täyttää tänään 7 vuotta. Aloittaa ensimmäisen luokan tiistaina ja jännittää sitä kovasti. Pieni tyttö uskoi ja toivoi että isä tulisi kotiin syntymäpäivänä.
Että isälle voitaisiin tarjota äidin kanssa tehtyä kakkua ja isäkin pääsisi osalliseksi syntymäpäivän tuottamasta ilosta.
Tyttö toivoi saavansa halin ja hetken normaalia elämää oman perheen kesken.

Saramäki katsoi oikeudekseen estää tämän toiveen täyttymisen, vankila teki tyhjäksi tämän pienen ja viattoman lapsen olemassa olon.
Vanki anoi saatettua lomaa voidakseen täyttää tyttären toiveen, vankilan mielestä se ei ollut kyllin hyvä syy.

Tyttö pahoitti mielensä, niin tärkeää syntymäpäivää ja eka luokan alkua varjostaa isän puute. Tyttö sai rangaistuksen, isä on paha ja joutuu olemaan vankilassa. Isä on paha ja on tehnyt väärin eikä siksi pääse tyttären elämään osallistumaan näinä ainutlaatuisen tärkeinä hetkinä. Hän on pahan isän huono tytär. Huonompi kuin naapurin tytär jonka isä on paikalla kun tärkeitä asioita lapsen maailmassa tapahtuu.

Tytär ei enää koskaan aloita ensimmäistä luokkaa, hän ei enää koskaan saavuta tärkeää 7 vuoden rajapyykkiä, sitä hetkeä kun siirrytään koululaiseksi, pikku neidiksi sen pikkulapsen sijaan.

Saramäki mitätöi tämän kaiken. Ei ole riittävän hyvä syy. Ainutlaatuiset hetket lapsen elämässä ei ole riittävän hyvä syy. Eriasia olisi ollut jos hän olisi kuollut. Hautajaisiin olisi varmasti päästetty, kuolleena hän olisi ollut kyllin hyvä syy.
Elävänä ja iloisena ei.

Herra Jumalasta heti seuraava, jolla on valtuudet mitätöidä vangin lapset ja määritellä heidän arvonsa, unohtaa tapauksen ja jatkaa elämäänsä.
Tytär ei koskaan unohda, tämä asia tulee aina varjostamaan hänen elämäänsä. Silloin kun täytin 7 vuotta ja aloitin koulun, isä oli vankilassa eikä siksi tullut.

Paha paha rakas isä.