Se olis sitten vappu. Ilmapalloja ja serpentiiniä, valkolakkeja ja hilpeitä ihmisiä, nakkeja ja perunasalaattia. Miten omaisella ei ole yhtään perunasalaatti olo, saati sitten hilpeä?

Ajatuksissa raksuttaa tuleva sunnuntai tapaaminen. Aika ajoissa tällä viikolla... Tekisi mieli vaan jäädä kotiin. On se omaa rakasta vankia ihana nähdä, mutta siihen se sitten jääkin. Se jää aina kesken, aina liian vähän aikaa. Kun ollaan vaihdettu ne tärkeimmät kuulumiset niin millekään muulle ei enää aikaa jääkään ja pitäisi saada keskustella ihan rauhassa asioita halki, poikki ja pinoon.
Eikä omainen halua viedä tätä omaa tympeyttään vangille. Jos pitäisi välivuoden... Painuisi talviunille ennen kuin edes kesä on ehtinyt alkamaan ja heräisi ensi keväänä?

Lueskelin tällaista:

http://www.porttivapauteen.fi/rikostaustaiset/ajankohtaista/uutinen/?id=21&selArticle=72

Tulisi, pitäisi ja niin edelleen. Päästään taas siihen tuttuun aiheeseen... Niinhän sitä pitäisi ja tulisi. Juttua ei tarvitse lukea kovinkaan pitkälle kun se ensimmäisen kerran käsittelee huostaanottoa vaihtoehtona ja lisää että perheen yhdistäminen "sitten myöhemmin" olisi se ensisijainen tavoite.
Valitettavasti kun se ei vaan toimi niin. Huostaanoton purku on vähän niinkuin yrittäisi saada liian paljon lorahtanutta suolaa pois pullataikinasta.
Jos 3 vuotias lapsi sijoitetaan perheeseen ja vanhemman tuomio on 4 vuotta niin silloinhan se lapsi on ollut sijaisperheessä jo suurimman osan elämäänsä. Tällöin pohditaan että onko se lapsen etu erottaa se rakkaasta sijaisperheestään ja palauttaa hulttio vanhemmilleen jotka eivät alun alkaenkaan lapsesta kyenneet huolehtimaan.
Lapsen siviilivanhemman tukemista olisi lisättävä. Sosiaalitoimen keinot jo tiedetäänkin, oliko tarjolla muuta?
Jutussa on kyllä pointtinsa ja hyvä että viranomaiset ovat asiaa heränneet pohtimaan.
Lapsiasiainvaltuutettu toivoisi yhteneviä käytäntöjä suomen vankiloihin ja lastensuojelutyöhön. Niin omainenkin haluaisi repullisen rahaa ja mersun.

Mutta lastenpsykiatri Tytti Solantaus räjäytti potin:

"Vanhemman vankeus ei ole kuitenkaan traumaattista lapselle - paljon riippuu siitä, miten asia hoidetaan."

Ei ole traumaattista lapselle?? Meillä asia on hoidettu keskustelemalla, ennen ja tänä aikana. Silti pojalle on palanneet tietynasteiset pakkotoiminnot.
Lapsille on kehittynyt nukahtamisvaikeuksia ja kiukkukohtaukset yleistyneet. On itkuisuutta ja keskittymiskyvyttömyyttä. Kaikenlaisia asioita jotka ovat suoraan kytkettävissä toisen vanhemman vankilassa oloon.
On tehty niin paljon kuin mahdollista ja silti se mitä suuremmissa määrin ON traumaattista lapselle.

Ajatus informaatiopaketista oli varsin kelpo. Ensin kuitenkin pitäisi varmaan yhtenäistää ne käytännöt suomen vankiloissa ja asettaa satapäinen virkamies joukko valvomaan että ne uudet käytännöt myös toteutuvat.
Valvoisivat nyt ensin että vankilat noudattaisivat niinkin alkeellista asiaa kuin suomen laki. Kirjesalaisuudesta olisi hyvä aloittaa... Jos noinkin pieni ja mitätön laki on sellainen että vankilat pyyhkivät siihen takapuolensa niin mitä ihmettä tässä vielä ihmetellään?
Uusi vankeuslaki takaisi vangillekin oikeuksia, mutta vain noudatettuna, ei se pelkästään laadittuna muuttanut mitään.
Ystävä kertoi jutusta jossa oli kerrottu rikollisuudesta joka rehottaa vankiloissamme.
Ihan varmasti rehottaakin, eikä pelkästään vankien keskuudessa.

Minun vangilleni tehtiin rangaistusajan suunnitelma. Ja vaikka jutusta käy ilmi että säädökset olisivat antaneet mahdollisuuden kuulla myös perheenjäseniä niin kukaan ei ole kysynyt missään vaiheessa yhtään mitään.
Viikko 7 lähenee loppuaan eikä perhettä ole huomioitu vankini elämässä mitenkään.
Perhetapaamisesta ei edelleenkään ole kuulunut halaistua sanaa.
Laki antaa mahdollisuuden valvottuun koevapauteen, se ei meidän tapauksessa kuitenkaan ehkä sittenkään ole mahdollinen koska vankini koko rikosrekisteri huomioidaan siitä päivästä alkaen kun hän syntyi.
Ja vaikka vanhat asiat ei uuden lain mukaan enää saakkaan vaikuttaa niin sijoittelupalaverissa ne olivat vaikuttaneet.
Hienoa ja esimerkillistä lain noudattamista saramäki, go for it !!!
Puhelumme oli kaksi osainen, ensin vankini soitti. Puhelin kuulosti aivan normaalilta ja soikin aivan normaalisti. Sitten aloimme keskustella päätöksestä valittamisesta ym. ja puhelu katkesi. "Kortti loppui". Selvennykseksi että vangeilla ei ole kortteja, puhelut soitetaan kopista vartijoiden toimesta.
Hetken kuluttua puhelin soi uudelleen, tällä kertaa näyttöön ilmestyi siirretty puhelu ja voi sitä kaikumisen juhlaa! Saimme puheluun seuraa... Kukaan ei ilmoittaunut minulle että tämä puhelu kuunnellaan, kukaan ei ilmoittanut vangille että puhelu kuunnellaan, laki sanoo että pitää ilmoittaa. Eikö tämä ole nyt jo ihan selvää pässin lihaa ja tiedämme missä kohtaa pelilautaa se pässi istui?

Onko suomessa valloillaan islamille tyypillinen silmä silmästä oikeus? Onko nyt todellakin omaisen ymmärrettävä niin että vankila ja vartijat saavat rikkoa lakeja?
Mikä on se koskemattomuus mikä vartijoita ja vankiloita suojelee kun puhutaan lain noudattamisesta?

Pukki siinä iloisesti köpöttelee kaalimaan vartijana...