Ehkä mitään vääriä valintoja ei koskaan ollutkaan, oli vain valintoja tai vaihtoehtoisesti huonoja valintoja? Jostain syystä tuntuu että on ollut mahdollisuus valita vain jälkimmäisiä tai sitten niistä on ajan myötä vain tullut sellaisia.

Mikään ei kulje, ei eteen eikä taakse päin. Sitä kerta toisensa jälkeen pingottuu ja venyy äärimmilleen vain huomatakseen että kumilanka kohtasi rajansa ja se palauttaa sinut lähtöpisteeseen josta löydät ne samat asiat, samat ihmiset, samat tunteet ja saman elämän. Elämän jonka kyllä valitsit, mutta jota et missään vaiheessa halunnut.

Mutta saramäellä ja vankien terveyden huollolla menee lujaa ja hyvin, välistä kyllä näyttää siltä että menee hyvin lujaa ja se ei ole hyvä merkki se.
Mutta syy siihen että saramäellä pyyhkii hyvin (perseensä jos minulta kysytään, mutta kun ei kysytä) on se että siellä lääkärinä toimii itse jumala.
Jumala kyllä kirjoitetaan isolla, mutta tässä tapauksessa menkööt pienellä koska kyse on naisesta ja omainen mieltää Jumalan mieheksi.
Tämä saramäen jumala käyttää lääkkeenä aikaa. Sielun haavoihin se usein tehoaakin, ainakin aika hautaa pahimmat haavat ellei nyt suoranaisesti niitä korjaa.
Mutta tämä jumala käyttää aikaa lääkkeenä vammaan joka näkyi aivan selvästi magneettikuvassa ja jonka tyhmät sekä mistään mitään ymmärtämättömät siviilikirurgit olisivat leikanneet. Tämän naisjumalan mielestä se voi olla syksyllä jo parempi tai sitten joskus menee jopa vuosia ennenkuin ne korjautuvat itsestään.

Eikö TYKSinkin kannattaisi lähettää ne vaikeimmat potilaat saramäkeen tai siirtää vaikka lasten syöpäosasto sinne?
Säästyisi paljon veroeuroja ja ennustekin olisi parempi, siis jos sattuu vaan elämään niin kauan että aika ehtii tehdä tehtävänsä.

No, aika se tekee tehtävänsä joka tapauksessa... Ehkä viimeisenä päivänä tämä saramäen jumala joutuu isälle vastaamaan että miksi hän kuvitteli olevansa luojaansa suurempi? Miksi hänellä oli oikeus panna vanki kärsimään ne tuskat ja evätä häneltä oikeus hoitoon? Rakastiko hän lähimmäistään?

Toinen asia sitten on se että kuka juudas syö vankini lääkkeet? Miten niitä voi puuttua jatkuvasti dosetista? Milloin mikäkin lääke... Jollain lienee täysin samat perussairaudet.
Ja ketään varsinaisesti sormella osoittamatta täytyy todeta että tyhmän sorttisen omaisen vankan käsityksen mukaan ne on ne smurffit ja sisar hento valkoinen jotka näihin lääkkeisiin käsiksi pääsevät.
Ehkä tämä samat perussairaudet omaava ihminen voisi sitten lääkkeitten sijaan tarjota vangilleni edes vertaistukea koska omaisella alkaa olla konstit loppu.

Omainen kirjaa näitä ylös, joskushan se vankikin on näitten perkeleen kätyreitten ulottumattomissa ja sen lisäksi että viimeisenä päivänä esitetään kiusallisia kysymyksiä niin niitä tullaan esittämään jo paljon aikaisemmin.
Tuomitsee se maallinen oikeus heidätkin, vaikka sen ulottumattomissa vankilan muurien sisäpuolella ovatkin.

Tiesittekö muuten että kun siviilissä ohjeistus on että särkevän hampaan kanssa hoitoon täytyy päästä 1-3 vuorokauden kuluessa niin saramäessä samat numerot lasketaan viikoissa.

Ehkä aika kulkee siellä siksi niin hitaasti koska se ei vaan ehdi kulkea nopeammin, on niin paljon parannettavaa...