Tuon talon töissä ei tarvitse olla hullu, mutta se olisi avuksi. Ainakin siinä määrin hullu että osaisi erottaa oikean väärästä ja sanoa ei kyynisyydelle ja pessimismille.

Omainen on järkyttynyt. Ja loukkaantunutkin vaikkei siihen ehkä selkeästi ymmärrettävää syytä olekaan.

Perusoletus on se että kun toinen osapuoli joutuu vankilaan niin riippumatta tuomion pituudesta, suhde tulee sinä aikana tiensä päähän.
Minun vangillani on vakaa parisuhde, avioliitto ja perhe. Sen myötä asunto jot myös kodiksi kutsutaan ja jossa perhe tällä välin asuu, vaimo ja lapset.
Siltikin vankila tarjosi mahdollisuutta siihen että minun vankini asunto asiat katsottaisiin kuntoon ennen vapautumista.

Juu kiitän ja kumarran, mutta ei tarvitse. Ehkä se vankila nyt voisi vaan ymmärtää että heidän tehtävänsä on hoitaa se mies takaisin porteille, siihen mihin omainen sen joitakin kuukausia sitten jätti. Noudan kyllä samasta paikasta.

Uskoakseni siviilisääty lukee vanginkin papereissa. Toivoakseni minun vankini siviilisäädyn kohdalla lukee: Naimisissa.
Olemme yhteistuumin päättäneet, me siviilissä aviopuolisot, että asuisimme samassa osoitteessa sen jälkeen kun vankila sylkee sen miehen sieltä pihalle.
Tietysti on hienoa että saramäestä löytyy ihmisiä joita tosissaan kiinnostaa vankien tuomion jälkeinen elämä ja upeaa on että siihen panostetaan ja siinä autetaan, tästä täydet 10 pistettä. Papukaija merkin saavat sitten kun lakkaavat laittamasta omaisen vangin päähän tuollaisia naurettavia ajatuksia.

Omainen sanoi tahdon ja lupasi olla uskollinen, ajatteli myös pitäytyä tässä lupauksessaan rakastaa myötä- ja vastamäessä, sekä saramäessä.

Että tässä sitä nyt taas tahdotaan niin maan perkeleesti, vaikka hampaat irvessä, mutta tahdon, tahdon ja tahdon ja se ei siitä miksikään muutu. Ei tässä kuussa, ei joulukuussa eikä ensi vuonna.

Jos omaisesta on tänä aikana tullut petollinen ihminen joka raukkamaisesti luikkii avioliittoaan karkuun niin voidaan todeta että saramäessä se usko ihmiseen on kuollut kuin kivi.

Pyh ja hyi !