Tämän päiväinen tapaaminen oli positiivisempi kokemus kuin edeltäjänsä.
Ne sinipukuiset olivat jopa melkein ystävällisiä. Edistystä!

Vankini oli laihtunut, mutta silti sieltä lasin takaa katsoi omaisen ihan oma vanki.
Sanoi toiset mitä tahansa niin ei se vanki ennenkään ole koskaan paha ihminen ollut.

Tämä taas ei liity nyt mitenkään siihen mikä tämän blogin aihe on, mutta tuli vaan niin paha mieli siitä että ei riitä tuomarin antama tuomio, vielä tuomitaan sitten julkisesti ja asioista joissa on sen kuuluisan yhden emäsian lisäksi ollut vaikuttamassa asioitten kulkuun olettaja. Eli ei liity rikokseen mitenkään. Pahat kielet laulaa pahiten silloin kun ne olettavat että kukaan ei kuule :(. Ei omainen nyt ihan juuri nyt jaksaisi tällaista...

Vaikka tuo ei nyt itse voikaan olla paikalla itseään puolustamassa niin ei se suo kenellekään oikeutta selän takana mustamaalata tai pahaa puhua.
Ei ole kellään oikeutta tuomita joka ei vankia tunne.

No, niinhän se on.... Jokaisessa paratiisissa pitää olla se käärme ylläpitämässä järjestystä ja realismia, ettei pääse unohtumaan totuus maailmasta ja siitä minkä ympärillä se kulkee. Peiliin katsominen tekee siinä kohtaa itse kullekin hyvää kun alkaa tuntua siltä että on itse vain se väärin ymmärretty vähäosainen. Hävetköön!!!!!

Hyviä öitä kaikelle kansalle, äärimmäisen harmissaan menee omainen katsomaan olisiko se nukkumatti piilossa tyynyn alla!