Täällä taas  !! Vanki ei ollut saanut lääkettään tänäänkään... Maanantaina asia lähtee eteenpäin ja niin kauan se eteenpäin kulkee että joku putoaa palliltaan tai joutuu vastuuseen muulla tavoin.
Omaisella on aikaa, meitä ei kohdella näin, ei niin kauan kuin omaisella on suu puhua ja aivot ajatella, sydän tuntea.

Omainen on pohtinut isoja asioita tänään. Isoa ja myöskin pientä asiaa, nimittäin nälkää. Syöminen on yksi ihmisen perustarpeista. Jokaisen on pakko syödä. Nälkä kertoo meille että ruumiimme kaipaa ravintoa, ravinnon saanti on elinehto.
Yhteiskuntamme, josta niin ylpeitä olemme, pohjana toimii kristilliset arvot. Jopa lainsäädäntömme on sen mukaan laadittu. Noitten arvojen mukaan ruoka kuuluu kaikille. Silti meistä joillakin on päivittäin nälkä, ei mitään mitä syödä.
Sen verran varmasti on kukin ollut hereillä uskonnontunnilla tai jopa raamattua lukenut että muistaa Jeesuksen jakaneen leipää ja kaloja nälkäisille. Jos meidän yhteiskuntamme pohjautuu näille arvoille niin miksi meillä on nälkä?
Ei Jeesus eroa tehnyt ihmisten välillä, ei lokeroinut paheitten mukaan ja jättänyt nälkäiseksi heikkojakaan. Miksi me emme reagoi heikkojen lähimmäistemme hätään samoin? Me, yhteiskunnastamme ja sen arvoista ylpeät ihmiset. Me katsomme karsaan vankilasta vapautunutta päihdeongelmaista jolla on nälkä, eikö ruoka kuulu hänellekin? 
Onko meillä lupa kävellä ohi siksi että hän on heikko? Saavatko päättäjät edustusmersuissaan sulkea häneltä silmänsä koska hän on heikko? 
Samaan syssyyn voisi kai kysyä että eikö terveydenhuolto ja asianmukainen lääkitys kuulu vangille koska hän on heikkona ihmisenä mennyt tekemään rikoksen? Kyllä kylmää sielua kun ajattelee miten tekopyhässä yhteiskunnassa sitä aamuisin silmänsä avaa.

Joopa joo, hiukan turhan suuria ajatuksia taas omaisen pieneen päähän...