Täällä, elossa ja olemassa edelleen :) .

Tuomiota on reilusti enemmän takana kuin edessä ja tämän kuun lopulla saa ensimmäisen kerran anoa lomaa. Tuskin myönnetään, mutta anoa saa. Jotainhan sekin on.

Vangin leikkaus lähenee. Siitä johtuvan lääkityksen vuoksi ei meillä ehkä PT:takaan ole tässä kuussa, mutta minkäs teet. Säännöt ovat selvät, virtsanäytteen pitää olla puhdas. Siihen ei vaikuta leikkaus eikä se tosi asia että leikkauksen jälkeinen lääkitys näkyy testissä. Saatanasta, mutta minkäs teet.

Eli tälle kuulle ei ole mitään odotettavaa. Ehkä ensi kuussa sitten, tai seuraavassa. Kuka noita laskee.

Tänään on taas illasta töitä. Aika vetää kasvoille se iloinen naamio, sen suojissa on helppo ja hyvä olla.
Siinä naamiossa sitä onnistuu näyttämään ihan tavalliselta ihmiseltä jolla on tavallisen ihmisen ongelmat eikä kukaan aavista mitään ja kun kukaan ei aavista niin kukaan ei myöskään tule tarjoamaan omia tunteitaan omaisen käsiteltäviksi. Syvä huokaus....

Lokakuuta, jaksamista siskot !!