Onkohan elämässä ollut koskaan yhtä pitkiä 3 päivää kuin nyt? Maanantaina vankini viimeksi näin, tänään olikin sitten omaiselle juhlapäivä:

Sain häneltä kirjeen JA hän soitti!

Vankini ääni kuulosti ihan minun mieheltäni, että helpotti omaisen tuskaa. Mutta vastaavasti lisäsi ikävää.

Minun vankini asuu turun saramäessä, turun uudessa hienossa vankilassa. No, moni kakku päältä kaunis. Niin on tämäkin.
Paljonkohan se lisäisi vankeinhoitolaitoksen työn taakkaa jos he huolehtisivat diabeetikolle sokerimittarin ja insuliinit, säästivätköhän he paljonkin siinä että ottivat insuliinihoitoiselta diabeetikolta välipalat pois?
Vangillani toki on 2 tyypin diabetes ja tähän he tuossa välipalojen pois otossa vetosivatkin. Mutta niin kauan kun vangillani insuliini menee tabletteina ja pistoksina niin hän myös välipalansa tarvitsee.  

Nyt joku tietysti ajattelee että eihän se nyt suomessa sentään näin toimita, onhan niillä taulutelkkarit ja jopa vessatkin. Kyllä sillä vangilla on siellä hyvin asiat, suihkuunkin pääsee ja tosiaan, ei enää tarvitse ämpäriin paskoa. Ja vai että vielä välipaloja...
Eräältä keskustelupalstalta luin miten mitään mistään ymmärtämättömät puivat asiaa: Taulu tv vangilla.
Olen aivan varma että minun vankini vaihtaisi sen telkkarin toimivaan terveyden huoltoon ja lain sallimiin tapaamisiin koska vaan.

Kirje jonka vangilleni rakkaudella kirjoitin ja 17.3 lähetin niin että se sen päivän postiin vielä ehti ei ole vankiani tavoittanut.
Vittuillessaan panttaavat vangin postia. Minä kyllä sain hänen kirjeensä.

"Yhteistyö: Henkilökunta toimii hyvässä vuorovaikutuksessa ja yhteistyössä keskenään, muiden viranomaisten, tuomittujen ja heidän omaistensa sekä vapaaehtoisjärjestöjen, seurakuntien ja muiden sidosryhmien kanssa."

Näin lukee vankeinhoitolaitoksen sivuilla, komeasti ja juhlallisesti kohdassa periaatteet. No enhän minä omaisena sitä voi sanoa etteikö se periaate olisi, jokainenhan sen itse päättää pitäytyykö periaatteissaan vai onko ne vaan sellaisia nimellisiä periaatteita jotka kyllä näyttävät ulospäin hyvältä, mutta joilla ei ole minkäänlaista todellisuuspohjaa tai käytännön merkitystä.
Tuosta periaatteellisesta litanjasta voisi jättää tuon sanan omaiset pois. Tekopyhä saa olla, mutta suoranainen valehtelu on rumaa.

Uuden vankeuslain 3 § sanoo seuraavaa:

Vankilan olot on järjestettävä niin pitkälle kuin mahdollista vastaamaan yhteiskunnassa vallitsevia elinoloja.

Vangin mahdollisuuksia ylläpitää terveyttään ja toimintakykyään on tuettava. Vapaudenmenetyksestä aiheutuvia haittoja on pyrittävä ehkäisemään.

Ja tämä on VAATIMUS, ei suositus niin kuin nyt tuntuu että on saramäessä ymmärretty. Eihän se nyt mitenkään vastaa hänen elinolojaan että ei omainen saa viestejään perille. Eikä hänen terveyttään ja toimintakykyään nyt ihan tueta ottamalla jo matkasellissä sokerimittari pois. Lääkkeitäkään ei ole toimitettu vankilan puolesta, onneksi omainen pakkasi viikon lääkkeet vankinsa mukaan.

Ensi viikon sunnuntaina sitten näemme kasvotusten. Se sekä jännittää että panee odottamaan innolla.
Enhän minä, omainen ole koskaan ennen vankilassa vieraillut.
Kätevästi ovat järjestäneet asian.
Tapaaminen alkaa klo. 10:00 sunnuntai aamuna, paikalla on oltava 9.45.
Jos myöhästyt 2 minuuttia et enää tapaamiseen pääse, et vaikka itkisit ja rukoilisit. Jos sinulla ei ole autoa käytössä niin et muuten tasan tuohon tapaamiseen kerkeä.
Torilta lähtee linja-auto 9.30 ja sillä ei ehdi niin että olisit 9.45 varmuudella saramäessä. Se on sunnuntain ensimmäinen linja-auto joka vankilalle menee. Olisiko se aika voinut olla vaikka 9.50 koska siihen mennessä vankilaan ehtii, olisiko se nyt tosiaan ollut 5 minuutista kiinni?
Omaisen elämä on nyt minuutti aikataulua, se on tasan 9.45 ei minuuttiakaan yli!

Mutta edelleen on omainen niin onnellinen siitä kun vangistaan tänään kuuli, toivottavasti vankini nukkuu hyvin ensi yönä, omainen nukkuu kotona vankinsa peiton alla .