Juhannus. Tänään se sitten olisi, synkkänä ja apeana kuten omainenkin.
Juhannus on meille tärkeää aikaa, kohtaamisemme vuosipäivä. Ja jos koko kirottua keskikesän juhlaa ei olisi ei olisi myöskään vangin vaimon elämää.

Ehkä ankea ilma estää muutaman hukkumiskuoleman tänä vuonna, toivoa sopii.

Huomenna on perhetapaaminen. Omainen on kaksi yötä valvonut ja paniikkihäröillyt.
Täysin syyttä. Se oma rakas vanki siellä odottaa, siinä talossa joka jo niin tutuksi on käynyt. Siellä on ne tutuksi tulleet naamat vastaanottamassa... Ei siis mitään järkeenkäyvää syytä sille miksi sydän hakkaa, kädet hikoaa ja vatsaa vääntää keskellä yötä kun nukkumaan pitäisi mennä. Ei mitään jännitettävää, mutta silti omainen herää kamalaan tunteeseen yön pimeydessä ymmärtämättä mitä tapahtuu.
Ehkä se on pääparka pettämässä, mielenterveys jättämässä laivan.

MUUMIPEIKON
JUHANNUSRUNO

Pään painan ruohikolle
ja oion jalkojain.
En jaksa pohdiskella,
mä tahdon olla vain.

Sen viisaammat voi tehdä,
mä päivän kultaan jään.
Mä tunnen kaikki tuoksut
ja luonnon loiston nään.

Voi leikitellä mielikseen,
voi ottaa jättää paikoilleen
tai olla niin kuin luonnostaan
ja maata vaan.

Mä peikko siihen uskoon jään,
on maailmaa tää minkä nyt mä nään.

-Tove Jansson

Rauhallista ja turvallista juhannusta kaikelle kansalle !!!