Niin se on sitten neljäs viikko takana päin. Tänään pitäisi olla tapaaminenkin.
Toivottavasti on, toivottavasti.

Johan siitä onkin 2 viikkoa aikaa kun ollaan viimeksi nähty. Noinkohan sitä alkaisi tästä asiata rullaamaan... Tapaamiset olemaan säännölliset?

Sitä miettii väkisinkin että miten sen vangin pää siellä kestää kun kaikki on näin epäsäännöllistä? Tapaamiset on miten sattuu ja kirjeet menee perille jos menee.
Eipä ole saanut tällä viikollakaan kuin yhden kortin. Olisi kyllä pitänyt saada.
No ehkä ensi viikolla sitten...

Aina saa pelätä että on tahtomattaankin aiheuttanut jollekulle mielipahaa ja se kostetaan vangille. Kyllä vapauden menettämisen pitäisi olla riittävän suuri rangaistus.
Luulisi että inhimillisyyden ja ihmisoikeuden menetys olisi jo kohtuutonta.

Nuo viimeisen kirjoitukset pykälät kyllä löytyvät juuri sieltä mistä niitten kirjoitinkin löytyvän. Linkki avaa pdf tiedoston josta kaikki on luettavissa, muistaakseni oli jonkin sortin tietopankki. No, etsivä löytää jos haluaa...

Se olisi melkein kevät jo. Tässä sitä istuu ja pohtii kesää ilman vankia. Tai eihän omainen kokonaan ilman ole. Siellä se istuu elinkautista omaisen sydämessä, yhtä toisensa perään :). Ja tuleehan noita kesiä, kärpäsiäkin.
Ehtiihän sitä tässä elämässä vielä vaikka ja mitä, ehtiihän?

Tänään vien vangilleni pienen yllätyksen, jos se vaikka piristäisi. Vanhojen, kotoota löytyneitten, leffojen joukossa on pari ihan uutta.
Jospas se piristäisi, sietää toivoa...

Ja toivo se on mikä eteenpäin ajaa. Toivo siitä että asiat kääntyisivät parhain päin, että ne menisivät suunnitelmien mukaan. Toivo siitä että vanki siellä jaksaa pysyä miehenä ja pitää pään kylmänä, että itse jaksaa pitää pään kylmänä.
Alistua ei saa, toivoa ei saa menettää. Niin kauan kun on toivoa, on elämää.

Pian saa lähteä, vaihtaa pikaiset kuulumiset ja palata kotiin kun toinen vielä jää...
Viikko viikolta ollaan lähempänä sitä päivää kun toinen saa tulla mukaan. Viikko kerrallaan, elämä kerrallaan tässä eletään...
Keskitytään miettimään paljonko on takana ja unohdetaan mitä on vielä edessä. Voihan sen unohtaan, voihan?